MV5BMjE1MDI2NDQ3N15BMl5BanBnXkFtZTgwNzUxMDYxNDE@._V1_SY317_CR3,0,214,317_AL_

1944

Esitys sunnuntaina 29.11 klo 18.00 Kino Sammossa

ohj Elmo Nuganen

k16

100min

Liput: 5 € Kino Sammon jäsenet ja 7 € muut

Suomalais-virolaisena yhteistyönä syntyneen 1944 -elokuvan kohdalla pitkähkö johdanto olisi tarpeen, sillä elokuvassa tapahtumia ei liiemmin selitellä tai pohjusteta. Katsojan oletetaan omaavan ainakin perustiedot Viron historiasta toisen maailmansodan melskeissä. Neuvostoliitto oli miehittänyt Viron vuonna 1939 ja virolaisia miehiä joutui puna-armeijan riveihin. Saksa miehitti Viron vuonna 1941 ja virolaisia oli vapaaehtoisina Saksan armeijassa noin 50 000 – 70 000, laskentavasta riippuen. Vuonna 1944 virolaiset joutuivat suurvaltapolitiikan välikappaleiksi. Kun puna-armeija onnistui vuonna 1944 murtamaan saksalaisten puolustuslinjan Sinisillä vuorilla Narvassa, virolaiset sotilaat huomaavat taistelevansa omia maamiehiään vastaan. Riippumatta siitä, voittaako Saksa vai Neuvostoliitto sodan, Viro häviää varmasti. Virolaiset joutuivat siis taistelemaan toisiaan vastaan sodassa, jossa he olivat pakotettuja sotimaan muiden kuin omiensa puolesta.

Elmo Nüganen on tehnyt tästä traagisesta ja absurdista tilanteesta hyvin toimivan draaman ja luistavan sotaelokuvan, joka ennen kaikkea korostaa sodanvastaisuutta ja totalitaaristen ideologioiden puolesta taistelemisen täydellistä turhuutta. Elokuvan tarina on sommiteltu taitavasti samalle naiselle lähetetyn kahden kirjeen ympärille. Nainen on Aino Tammik ( Maiken Schmidt ), jonka veli Karl ( Kaspar Velberg ) on elokuvan ensimmäisen puoliskon päähenkilö.

Jüri Jögi ( Kristjan Üksüla ) on puna-armeijaan pakotettu virolaissotilas, joka neuvostoliittolaisten päästyä Tallinnaan vie Aino Tammikille tämän veljen viimeisen kirjeen. Jüri rakastuu Ainoon ja kirjoittaa tälle oman kirjeensä. Sen toimittaminen perille sulkee elokuvan kehän.

Kirje on rehellinen, joskin raskas tilinteko. Elokuvan pääteemoja on juuri rehellinen tilinteko menneisyyden kanssa. Joka ei ota oppia historiasta, joutuu elämään sen yhä uudelleen.

Elmo Nüganen käsittelee suurvaltojen ja mielenvikaisten diktaattoreiden pelinappulana olleen pienen kansakunnan kohtaloa yksilötasolla, sillä tämä on oikeastaan ainoa keino konkretisoida sodan traagisuus. Vuoden 1944 tapahtumien merkitys ja järkyttävyys Virolle ja sen kansalle ei yksilöiden elämänkohtaloiden tarkastelussa jää sivuun, vaan nousee päinvastoin elokuvan kantavaksi teemaksi. 1944 onnistuu olemaan sodanvastainen ilman melodramaattisia painotuksia, kliseitä ja liian ilmeisiä aineksia.

1944 oli Virossa valtava menestys, jossa se myös palkittiin vuoden parhaana elokuvana. Venäjällä sen painotukset ovat herättäneet keskustelua. Kansainvälisissä mitoissa melko pienellä budjetilla toteutettu 1944 on pieni suuri (sota)elokuva erään kansakunnan kahtiajaosta ja itsetunnon murskaamisesta.

Posted in Syyssarja 2015.