(Kuva: http://www.elokuva.org/)

Isäni Toni Erdmann

Ohjaaja: Maren Ade, Ensi-ilta: 16.12.2016
Toni Erdmann (2016)
Lajityyppi: Komedia, draama
Levittäjä: Oy Future Film Ab
Pääosissa: Peter Simonischek, Sandra Hüller
Kesto: 2h 42 min
Ikäraja: 12

Saksaa ei useinkaan pidetä huumorin luvattuna maana. Isäni Toni Erdmann onkin osoitus Maren Aden taidoista, koska liki kolmetuntinen komedia toimii vaivattomasti, eikä sen huumori nojaa kulttuurikeskeisyyteen, joka sulkisi ei-saksalaisia katsojia pois.

Draamakomedia kilpaili Cannesin elokuvajuhlien arvostetussa pääkilpasarjassa ja nousi sarjan puhutuimmaksi elokuvaksi. Se rikkoi tarkkaan seuratun Screen Daily -elokuvalehden tähtitaulukon keskiarvoennätyksen ja voitti kriitikoiden liiton palkinnon. Sittemmin se on palkittu lukuisilla festivaaleilla sekä Euroopan parlamentin myöntämällä LUX-elokuvapalkinnolla. Saksan Oscar-ehdokas komeilee usean listauksen kärjessä vuoden parhaita elokuvia listattaessa. Se on valittu vuoden 2016  parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi
Isäni Toni Erdmann kerto eriskummallisen isän (Peter Simonichek) ja tämän aikuisen, urakeskeisen tyttären (Sandra Hüller) etäisestä suhteesta.

Winfried päättää lähteä yllätysvierailulle uraohjuksena maailmaa valloittavan tyttärensä luo. Ajoitus on totaalisen pielessä, sillä Ines paneutuu juuri huipputärkeään projektiin yritysstrategistin roolissa – Bukarestissa. Uusi ympäristö ei auta isää ja tytärtä kohtaamaan toisiaan. Winfried rakastaa totisen tyttärensä ärsyttämistä käytännön piloilla. Isä myös vinoilee tyttärelleen tämän työkeskeisyydestä: pitkistä palavereista, hotellien aulabaareista ja loputtomista raportoinneista.

Ade kutoo tarinastaan yllättävän lempeän ihmissuhdedraaman, joka kommentoi nykymaailman menoa hurtilla huumorilla. Sen keskiössä on elokuvissa paljon koluttu aihe vanhemman ja lapsen rikki menneen suhteen korjaamisesta, anteeksiannosta ja hyväksymisestä, mutta kerrontatapa on omaperäisyydessään ja alleviivaamattomuudessaan ennennäkemätön.

Aden ote on kevyt ja elokuva saa katsojan nauramaan vedet silmissä, mutta keveyden keskeltä päätään nostaan haudanvakava aihe läheisten ihmissuhteiden merkityksestä ja laiminlyömisestä sekä nykyajan työelämän henkisestä kuormituksesta.

Isäni Toni Erdmannin kohdalla on vaikea määritellä, mistä kyyneleet alkavat ja nauru loppuu. Maren Aden valpas katse löytää tutuista tilanteista odottamattomia syvyyksiä ja antaa elokuvalle oman äänen.

Simonischek ja Hüller säteilevät elokuvan pääosissa. Simonischekin koominen ajoitus on täydellinen kautta elokuvan ja hän tekee Winfriedistä kaikessa sosiaalisessa kömpelyydessään sympaattisen hahmon.
Isäni Toni Erdmann on ehdottomasti yksi tämän vuoden merkkitapauksia valkokankailla.

Posted in Yleinen and tagged , .