Elokuvateatteri Kino Sampo

Riihimäellä sijaitseva Kino Sampo on yksi vanhimmista Suomessa edelleen käytössä olevista elokuvateattereista. Kino Sammossa toimii tällä hetkellä Riihimäen Nuorisoteatteri sekä Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sampo ry. Teatterin komea ulkoasukin jo vetää puoleensa. Ja sisään astuttuamme saamme tilavasta eteissuojasta jo esimakua Sammon taiteellisesta sisustuksesta.

Kino Sammon varhaishistoria

Toimintansa Kino Sampo aloitti 29.11.1917. Riihimäellä oli tuolloin ollut elokuvateatteritoimintaa jo pitkään, ja kilpailu oli kovaa. Sampo toi elävän kuvan esittämiselle kuitenkin aivan uudet puitteet, sillä se oli ensimmäinen varta vasten elokuvien esittämistä varten rakennettu teatteri paikkakunnalla.

Teatterihankkeen takana olivat kauppias Julius Markkanen sekä rakennusmestari Jalmar Numminen. On hyvin todennäköistä, että Numminen suunnitteli rakennuksen, sillä hän oli suunnitellut monia muitakin tuon ajan rakennuksia Riihimäellä.

Kino Sampo Adamsin filmitoimiston omistuksessa

Sammon toimintaa pyöritettiin paikallisin voimin 1920-luvun puoliväliin asti, jolloin Adamsin filmitoimisto käänsi katseensa Riihimäelle ja osti Sammon elokuvateatteritoiminnan. Teatterin johtajaksi palkattiin hämeenlinnalainen elokuva-alan yrittäjä Yrjö Savolainen ja teatteritoimintaa varten rekisteröitiin erillinen tytäryhtiö T:mi Sampo – Abel Adams. Adamsin filmitoimiston laajentaessa toimintaansa tuli ajankohtaiseksi myös perusteellinen organisaatiouudistus ja Hämeessä tapahtuvaa toimintaa varten perustettiin erillinen tytäryhtiö, Hämeen Kino Oy. Yritysjärjestelyjen yhteydessä kaikki Savolaisen johtamat teatterit siirrettiin Hämeen Kinon hallintaan, joten Sammostakin tuli Hämeen Kinon teatteri.

1930-luvun saneeraus 

Äänielokuvan aikaan siirryttiin Sammossa vuonna 1930. Koko maan mittakaavassa elokuvateattereiden äänilaitteiden asennukset olivat huipussaan syksyllä 1931, joten Sammossa oltiin varsin hyvin kehityksessä mukana. Huomattavin 1930-luvun uudistuksista Sammossa oli kuitenkin perusteellinen saneeraus. Teatterin sisustus uusittiin käytännössä kokonaan, ja ulospäin näkyvimpänä muutoksena oli katolla sijaitsevan pienen tornin huipulle asennettu Sampo-neonvalo joka vielä nykyäänkin muistuttaa teatterin olemassaolosta. Samassa yhteydessä siirryttiin kahden projektorin käyttöön, jolloin kelanvaihdon aiheuttamat väliajat jäivät pois.

Kino Sampo Suomen Filmiteollisuuden omistuksessa

Sotavuosina Sampo siirtyi Hämeen Kinolta Suomen Filmiteollisuudelle, ja itse asiassa Sampo, toinen riihimäkeläisteatteri Riihilinna sekä forssalainen Lukko olivat Suomen Filmiteollisuuden ensimmäiset omat elokuvateatterit. Vaikuttaakin siltä, että Suomen Filmiteollisuutta johtaneen Toivo Särkän loppilaiset sukujuuret saivat hänet kokeilemaan elokuvateatteritoiminnan aloittamista nimenomaan Hämeessä. Sodan päätyttyä vuonna 1945 Suomen Filmiteollisuus kuitenkin luopui Sammosta ja keskitti riihimäkeläisen toimintansa Kino Riihilinnaan.

1940-luvun omistajanvaihdokset

Sammon toiminnan jatkajaksi perustettiin uusi yhtiö, Kino-Sampo Oy. Uudet omistajat, Yrjö ja Signe Paatero sekä Toini Särkkä (joka ei nimestään huolimatta ollut sukua Toivo Särkälle) eivät ilmeisesti aiemmin olleet toimineet elokuva-alalla, ja he luopuivat Sammosta jo vuonna 1947. Seuraavat omistajat olivatkin sitten elokuva-alan ammattilaisia, sillä toimitusjohtajaksi valittu Armas Kivi oli vuosina 1934–44 johtanut elokuvateatteria Paimiossa. Ilmeisesti liiketoimet Riihimäellä eivät kuitenkaan sujuneet odotetulla tavalla, sillä tammikuussa 1948 Kino Sampo vaihtoi jälleen omistajia, ja pääosakkaiksi tulivat Kustaa ja Kaisu Lindholm. Kaupankäynti ei silti päättynyt vielä tähänkään, vaan marraskuussa 1948 tehtiin jälleen uusi kauppa, jossa Kino Sampo siirtyi herra Sven Petterssonin, rouva Tyyne Petterssonin sekä neiti Anita Vuorisen omistukseen. Petterssonit hallinnoivatkin Sampoa sitten aina 1960-luvun lopulle asti.

1950-luvun saneeraus 

1950-luvulla Petterssonit toteuttivat Sammossa perusteellisen uudistuksen. Teatterin eteistilaa laajennettiin rakentamalla päätyyn uusi siipirakennus, salia laajennettiin vanhan eteisaulan puolelle ja valkokangasta siirrettiin taaksepäin niin, että se tuli kiinni takaseinään. Näin saliin saatiin lisää istuintilaa. Parvelle johtavat portaat ja parven istuimet uusittiin, ja parven molemmille puolille rakennettiin kaksi aitiota. Permannolle tehtiin 237 istumapaikkaa ja parvelle 108 paikkaa. Katsomon alle rakennettiin pieni asunto ja uuden siipirakennuksen kellariin autotalli. Uusi siipirakennus muutti rakennuksen arkkitehtuurin täysin, ja vanha Sampo käytännössä katosi Riihimäen katukuvasta.

Kino Sammosta tulee Alfaromeo 

Petterssonien toimintaidea oli perustunut siihen, että he asuivat Sammossa ja hoitivat teatteria niin kuin kotiaan. Kun tuli aika siirtyä eläkkeelle, toimintaa jatkamaan löytyi hankolainen elokuvayrittäjäpariskunta Kaarlo ja Saima Malinen. Kaupat tehtiin syksyllä vuonna 1969. Vaikka Maliset edustivatkin Petterssonien kaltaisia, elokuva-alalla koko ikänsä toimineita yksityisyrittäjiä, niin yksi asia oli toisin. Malisilla oli vanhastaan elokuvateatteri Hangossa, ja he ryhtyivät hoitamaan Sampoa sieltä käsin. Kahden teatterin ylläpito kävi kuitenkin liian raskaaksi, ja vuonna 1975 Maliset vuokrasivat Sammon Kamras-Filmi Oy:n käyttöön.

Kamras-Filmi oli 1970-luvulla hyvin menestyvä elokuvayhtiö, joka laajensi alati omaa teatteriketjuaan. Kamras-Filmin kaikilla teattereilla oli yhtenäinen nimi, ja niin perinteisestä Kino Sammostakin tuli moderni Alfaromeo. Sammon nimikyltti poistettiin oven päältä ja uusi valomainos tuli koristamaan teatterin uutta ilmettä. Katolla ollut Sampo-neonvalo sai jäädä, mutta siihen ei saanut sytyttää valoa.

1980-luvun suuri murros

1980-luvulle siirryttiin taloudellisessa noususuhdanteessa, mutta siitä huolimatta, että elokuvateatterien liikevaihto kasvoi, elokuvissa käynti väheni. Teatterielokuvalle oli ilmaantunut uusi kilpailija, videoelokuva, ja alalla jouduttiin sopeutumaan siihen, ettei elokuvien loppusijoituspaikka enää ollutkaan valkokankaalla vaan videomarkkinoilla. Seurauksena oli maanlaajuinen elokuvateatteritoiminnan kriisi. Riihimäellä kriisin laukaisi Kamras-Filmin konkurssi vuonna 1982. Konkurssin seurauksena kaikki Alfaromeot lopettivat toimintansa, joten jälleen kerran Maliset joutuivat etsimään Sammolle uutta hoitajaa. Tällä kertaa jatkajaksi lupautui teatterin pitkäaikainen koneenhoitaja Kimmo Päiviö. Päiviö luopui kuitenkin toimesta jo seuraavana vuonna.

Päiviön jälkeen teatteria ryhtyi hallinnoimaan Kino Savoyn tytäryhtiö Biolinna. Auttamattomasti vanhentunut Sampo ei kuitenkaan pitkään jaksanut tyydyttää uutta isäntää, ja kun Kino Savoy vielä fuusioitui Finnkinoon, olivat Sammon päivät luetut. Finnkinon taloudellisena toimintaperiaatteena oli se, ettei alle 30.000 asukkaan kaupungeissa kannattanut ylläpitää elokuvateatteritoimintaa, ja kun Riihimäellä oli 1980-luvun puolivälissä alle 25.000 asukasta, päätyi Sampo lakkautettavien elokuvateattereiden listalle. Kino Sammon toiminta kaupallisena elokuvateatterina päättyi itsenäisyyspäivänä 1986.

Taistelu Kino Sammon säilyttämisen puolesta 

Riihimäen kaupunki osti käytöstä poistetun Sammon vuonna 1987. Kaupunkisuunnittelijoiden katseet olivat kohdistuneet alueen uudelleenrakentamiseen ja Sammon paikalle kaavailtiin kerrostaloa. Kaupungin virkamiesten joukossa oli kuitenkin kaksi elokuvista kiinnostunutta nuorta miestä, nuorisosihteeri Pertti Kosonen ja tietohallintosihteeri Markku Nenonen. Heidän aloitteestaan kaupunginhallitus päätti, että Kino Sampoa voitiin käyttää elokuvien esittämiseen ja muuhun kulttuuritoimintaan vuoden 1988 loppuun asti, sillä silloin rakennus oli suunnitelmien mukaan määrä purkaa. Niinpä pyhäinpäivänä vuonna 1987 Kino Sammossa esitettiin jälleen elokuvia, kun varta vasten perustettu elokuvakerho Sampo aloitti toimintansa. Elokuvateatteri Sammon suojiin siirtyi myös vuonna 1982 perustettu lasten elokuvakerho Onni.

Elokuvakerhotoiminnan lisäksi Sammossa järjestettiin myös konsertteja ja muita kulttuuritapahtumia, mutta vuosi 1988 kääntyi nopeasti lopuilleen ja puskutraktoreita ryhdyttiin käynnistelemään. Purkutöiden aloittaminen kuitenkin lykkääntyi rakennusalan suhdanteiden heikentyessä, ja kaupunginhallitus suostui esitystoiminnan jatkamiseen siihen asti, kunnes rakennus lopulta purettaisiin. Sammon kohtalo herätti vilkasta kansalaiskeskustelua, ja kun yli 500 nimen kuntalaisaloite luovutettiin kaupunginvaltuustolle, Sammon kohtalo alkoi herättää keskustelua myös kaupungin hallinnossa. Kaupunginvaltuuston käsitellessä asunto-ohjelmaa vuosille 1992-1996 Sampo jäi silti edelleen purettavien rakennusten listalle.

Sammon kohtalo sai myös valtakunnallista julkisuutta, kun Helsingin Sanomat uutisoi asiasta näyttävästi. Uutisessa elokuvaneuvos Kari Uusitalo ilmaisi huolensa Sammon tilanteesta. Hänen mukaansa Kino Sampo oli Hyvinkään Arenan jälkeen Suomen vanhimpia olemassa olevia elokuvateatterirakennuksia, ja Pro Sampo -liikkeen perustajat Minna Kaasinen sekä Timo Virtanen puolestaan totesivat Kino Sammon olevan osa suomalaista elokuvan historiaa. Huoli Sammon kohtalosta kiihtyi, ja kun kaupunginhallitus lopulta käsitteli asiaa, kaupunginjohtaja esitti, että Kino Sampo säilytettäisiin ja rakennuksessa tehtäisiin välttämättömät korjaustoimenpiteet. Rakennuksen säilyttämistä perusteltiin sekä rakennuksen toiminnallisilla että kulttuurihistoriallisilla syillä. Toiminnallisista syistä tärkein oli epäilemättä Riihimäen Nuorisoteatterin toiminta. Nuorisoteatteri oli saanut harjoitustilat Sammosta, ja siitä oli tullut Nuorisoteatterin ”oma teatteri”.

Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sampo ry:n elokuvaesitysten alku

Välttämättömimmät korjaustyöt saatiin valmiiksi vuonna 1995. Näyttämötekniikka uusittiin nuorisoteatterin tarpeita silmälläpitäen, mutta kukaan ei ollut tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen, ettei teatterissa voinut korjaustöiden jälkeen esittää elokuvia. Riihimäkeläiset elokuvaharrastajat haikailivat tietenkin edelleen elokuvaesitysten perään, ja 13.11.1999 perustettiin Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sampo, jonka liikkeelle panevana voimana oli unelma Kino Sammon saattamisesta sellaiseen kuntoon, että siellä voitaisiin jälleen esittää elokuvia. Unelmasta tuli totta maaliskuussa 2001, kun Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sampo aloitti säännöllisten elokuvasarjojen esittämisen. Nykyisin yhdistys on Suomen Elokuvateattereiden Omistajien Liiton (SEOL) jäsen ja jatkaa toimintaansa Kino Sammossa tiiviissä yhteistyössä Riihimäen Nuorisoteatterin kanssa.

Lisää tietoa riihimäkeläisen elokuvateatteritoiminnan värikkäästä historiasta:

Suokylän BroadwayReijo Kurkela ja Timo Miettinen
Suokylän Broadway
  – Riihimäkeläisen elokuvateatteritominnan historia

Esipuhe: Peter von Bagh

176 sivua, mv- ja 4-värikuvitus
Kino Sampo ry 2007
ISBN 978-952-92-2825-6

Ovh. 27 €, Jäsenhinta 20 €. Riihimäellä kirjaa saa
Kino Sammosta, elokuvateatteri Gildasta,
Uudesta Kirjakaupausta ja Reijo Kurkelalta.