Venäläiset elokuvat
Venäläisten elokuvien esitys joudutaan valitettavasti peruuttamaan korona -tilanteen vuoksi!
Venäläiset elokuvat esitetään yhteistyössä Suomi-Venäjä Seuran Riihimäen yhdistyksen
kanssa. Niihin on maksuton pääsy.
Mimino
Maanantai 7.12 kello 17.30,
Klassikko komedia, Ohjaaja: Danelija Georgij, Elokuvan julkaisuvuosi 1977, Suomenkieliset tekstit , kesto 92 min
Elokuvan päähenkilö on georgialainen Valiko Mizandari, lempinimeltään Mimino (haukka georgian kielellä). Hän lentää helikopteria kuljettaen ruokaa ja eläimiä. Hän haluaa kuitenkin pois pikkukylästä, lentämään isoilla koneilla. Hän lähtee Moskovaan, jossa kohtaa niin mukavia ihmisiä kuin siskonsa entisen heilankin.
Mitkat pelastavat Suomen ekologian
Tiistai 8.12. kello 17.30
Ohjaaja: Mikko Keinonen, Dmitri Shagin, Valmistumisvuosi: 2020 Ikäraja: 12
Kieli Venäjä. Suomenkieliset tekstit Kesto: 60 min
Komedia nykyvenäläistä
Mitjai ja Minjai saavat pullopostissa avunpyynnön Mitka-veli Djadja Mikolta ja saavat tietää, että roisto on asettunut Heinävedelle, missä tämä tuhoaa noituuksillaan luontoa ja havittelee maaperän rikkauksia. Djadja Mitjai ja Djadja Minjai lähtevät auttamaan suomalaista Mitka-veljeään. Matkallaan he kohtaavat muun muassa pelottavan rajavartijan, kalattomassa järvessä yksinäisyyttä potevan vedenneidon, eksyneen Pakkasukon ja järkyttävät mutanttijänikset. Mitkat pelastavat Suomen ekologian on lähes nollabudjetilla tehty sekoitus satua ja komediaa. Se kuvattiin kahdessa kolmen päivän kuvaussessiossa elokuussa 2018 Heinävedellä ja vuotta myöhemmin Pietarissa
Punainen heisipuu
Keskiviikko 9.12 kello 18.00
Ohjaaja: Vasili Šukšin, Mosfilm, 1974, Suomenkieliset tekstit Kesto: 106 min
Vasili Šukšinin oman romaaninsa pohjalta käsikirjoittama ja ohjaama neuvostoliittolainen draama vuodelta 1974. Šukšin näyttelee itse myös pääosaa, vankilasta vapautuvaa rikollista, joka yrittää aloittaa uutta elämää. Sekä romaania että elokuvaa pidetään Šukšinin pääteoksina, ja Jegorin rooli oli hänelle itselleen hyvin läheinen. Elokuva jäi nuorena kuolleen Šukšinin viimeiseksi, ja hän oli sitä tehdessään jo vakavasti sairas. Punaisen heisipuun sanotaan yhdistävän taitavasti arkipäivän kuvauksen ja huumorin neuvostoyhteiskunnan kritiikkiin.